Kerholainen talossa :)

Me ollaan haettu tytölle seurakunnalta kerhopaikkaa jo monta kuukautta, mutta täällä lopetettiin yksi kerhoryhmä kokonaan, joten ryhmät ovat olleet niin täysiä, että meidän neitokainen ei valitettavasti ole mahtunut mukaan.

Eritysen harmillista tilenne on ollut sen vuoksi, että tyttö on itse odottanut kerhon alkua, kun kuuta nousevaa. Hän kyseli jo viime keväänä, kun isoveli vielä kerhoili, että millon hän saa mennä kerhoon. Sillon luvattiin, että syksyllä, kun täyttää kolme. Vaikea oli pienen sitten ymmärtää, että miksi ei päässytkään, kun kolme vuotta oli tullut täyteen.

No, maanantaina sain sitten puhelun, että meillekkin löytyi vihdoin paikka kerhosta. Kyllä tyttö tuli iloiseksi. :)

Niin me tytöt mentiin sitten ostoksille, ja ostettiin kerholaiselle tossut, eväsrasia ja juomapullo, reppu tytöllä olikin jo kotona odottamassa.

Ja kun kerran tyttöjä ollaan tuli ostettua vähän muutakin tarpeellista, kuten mekko ja legginssit. :)


Keskivookkona oli neidolla sitten ihan eka kerhopäivä. Ja aamulla hän kerkesi kysyä ainakin kolme kertaa ennen lähtöä, että mennäänkö me jo kohta sinne kerhoon.

Ja niin reipas oli tyttö kerhoon mennessään! Hiukan aikaa olin pihalla heidän kanssaan, ja vaihdoin kuulumisia tutun tädin kanssa. Sitten huikkasin, että -mamma lähtee nyt kotiin, mutta tuun sua sitten pian hakemaan, siihen neito totes vaan, että -hei hei, nähdään sitten huomenna! :D

Hyvin oli kerhopäiväkin mennyt, sanoivat, että tyttö oli kun vanha tekijä, ei mitään ongelmaa. Nyt me ollaankin sitten kaksi päivää kuultu, mitä kaikke kerhossa tehtiin, ja mitä leluja siellä oli, mitä siellä laulettiin ym. :)

Kivaa, että meidän talossa on taas kerholainen, reipas ja iloinen sellainen. :) Vaikka mulle se tietenkin tuottaa taas lisää aikatauluttamista ja rytmin muokkaamista, kuskaamista... Mutta eiköhän siihenkin taas totuta. :)

-Heini-

Ja taas olis arvontaa ihanaakin ihanammassa blogissa, täällä. Tämä on yksi niistä blogeista, jossa on käytävä joka päivä. <3