Remonttikuumetta....

Tänään nukuin aamulla pitkään, mutta silti olo ei ollut levännyt.... Oisko nyt joku flunssa tulossa, kuin kurkku on vähän kipee ja nenä vuotaa, olo on tosi vetelä ja väsynyt.


Kuumettakin on, remonttikuumetta nimittäin! :) On tullut kauhea kipinä saada remontoitua makuuhuone! Kovasti oon miettinyt tyyliäkin ja se on vaihdellut ihan romuromanttisesta maalaisromantiikasta täysin moderniin. Nyt ois varmaan joku välimuoto siittä mieleen... Mustavalkonen värimaailma mielyttäis. Lattiat on lankkua ja ne tulemme hiomaan ja maalaamaan valkoiseksi. Löysin jo pari mieluisaa sisustelurekvisiittaa jota voisin käydä ostamassa, mutta taidan malttaa vielä mieleni, sillä ensimmmäisenä ostoslistalla on kuitenkin UUSI SOHVA! Siihen säästetään nyt rahaa, se on ihan pakko saada pian! Tiedän jo minkälaisen haluan, tummanharmaa, iso kulmasohva, kankainen. Ja remonttirintamalla taas, portaikko tulee ennen makkaria. Sinne on jo ostettu maali, valkoinen, jolla portaat ja kaiteet maalataan. Tepetti on täysin rikki portaikon alaosasta, joten sinne sitten pitäis löytää kiva tapetti. Panelointikin ois kiva, mutta samalla tapetilla/panelilla jatketaan alakertaan takkahuoneeseeen, joka on tuolla portaiden alapäässä. En vielä tiedä, katsotaan, portaiden yläosa on maalattu harmaalla. Eli mikäli päädymme tapettiin sen täytyy passata tuon harmaan sävyn kanssa, jos paneliin päädmme siittä tulee valkoinen, teitenkin! :)

Hmm, mutta makkarin remontti siirtyy varmasti kesään, jos nyt keväällä saatais tuo portaikko laitettua. Ja sitten joskus olisi vielä se keittiö. Keittiö remontoidaan "pienellä" pudjetilla, eli kaappeja ja kaapinoviakaan ei varmasti vaihdeta vielä. Alotamme uudella lattialla, uusilla tasoilla ja kaakeleilla, uudella altaalla ja puuhella ja tiiliseinä pitäisi uudelleen maalata. Ja puuhellan kaakelireunus, on myös rikki, joten sen voisi samalla laittaa, ehkä pikku mosaiikkilaatoilla, harmaalla ehkä. Kaakelit varmaan saavat olla valkoiset, tasot ja lattia kuultovalkoista.

Tarkoitukseni oli kuvat tämän hetkistä tilannetta makkarissa ja portaikossa, mutta kamera on taas rikki, vaikka se välillä toimi... No, onneksi on synttärit pian tulossa, että oiskohan se kameran paikka... ;)

Jotain näinkin hurjaa tapettia voisin haluta tehosteseinälle, mutta sitten muut seinät olisivat aivan vaalean harmaat tai valkoiset, tapetin kuvion sävyistä riippuen. Lattiahan tulee valkoiseksi ja tekstiilit saisivat olla vaaleita, valkoisia, ehkä ripaus hopeaa! Huonekalut taas saisivat olla vanhoja, ja sängynpääty voisi olla vanha ovi. Naulakko ja iso runsasraaminen peili ja bligbling kattovalaisin. :)

Haaveluksihan tämä meni... Näistä asioista puhuttiin ja haaveiltiin jo kun tänne muutettiin ja edelleen samat haaveet jyllää. Ehkä jotain asioita on muuttunut haaveissa näiden vuosien aikana, mutta ei se haittaa. Ja vaikka tiedän, että tämä on monen vuoden projekti edelleen, niin haaveilu on hauskaa ja antaa voimaa tällaisina päivinä, kun mikään ei huvittaisi ja kaikki tuntuu tylsältä. Jos flunssa yltyy taidan hypätä sänkyyn peiton alle ja jatkaa haaveilua! ;)

Oletteko huomanneet miten paljon päivä on pidentynyt! Ulkona on valosaa melkeen kuuteen illalla ja aamulla töihin lähtiessä on jo taas valosaa, se tuntuu tosi ihanalta ja antaa valtavasti voimaa! Sieltä se kvät tulee kovaa vauhtia!

Auringon paistetta, hankien kimmellystä ja räystäistä putoilevia vesipisaroita, sekä keväisiä haaveita, niitä toivon päiviinne!

-Heini-

Kuuluimista ja haastetta

Hip hei, täällä mä oon vielä. :) Joulu oli ja meni, ihanasti perheen ja lähimpien kanssa, ja JEE mä voin tuuletta me oltiin terveenä koko porukka! :) Ja uusi vuosikin tuli ja pyörähti käyntiin aivan uusin tuulin, niikun aiemmin jo kerroin. Eli työt ovat alkaneet, ja voin kertoa, että viihdyn todella hyvin! Työkaverit ovat parhaat mahdolliset ja työskentely vapaata ja antoisaa, ja kun vauhtiin päästään uskon, että vielä enemmän kivaa on tulossa. :)

No, viime päivät ei oo ollut ihan niin antoisia... Mulle tehtiin viime viikolla viisaudenhampaan poisto leikkaus, ja voin kertoa, että mä en oo kokenut paljon sen pahempaa tuskaa elämässäni! Leikkaus oli hieman tavallista poistoleikkausta haasteellisempi, joten jälki säryt ovat olleet valtaisat ja tulehduskin siittä seurasi. :(

Ei ollenkaan kivaa, mutta huomenna leikkauksesta on viikko, tänään sain palata taas töihin ja alan tuntea olevani taas elävien kirjoissa. :) Ja nyt osaa taas arvostaa aivan uudella tavalla sitä, että olen terve, mun läheiset on terveitä ja kaikki on oikeastaa tosi hyvin nyt just!
Ja voinpas nyt vielä kertioa senkin, että sen lisäksi että oli kiva palata töihin sairasloman jälkeen, oli myös ihana tulla töistä kotiin, kun rakkaani laittoi ruuankin valmiiksi. Mun tehtävä töiden jälkeen tänään oli vaan olla lapsosten kanssa ja me pelattiin monta lautapeliä putkeen ja oleiltiin vaan yhdessä! Parhanita arki-iltaa! <3

Sitten siihen haasteeseen, joka Anna mulle heitti Ovien takaa blogistaan.
Eli nyt pitäis sitten olla mun ja rakkaimpani yhteinen biisi... Kröhöm, mä en tiedä miten tää tuntu niin vaikeelta, ei meillä oo oikeasti mitään yhteistä biisiä. Ei me oo kuunneltu mitään tiettyä sillon alkuaikoina, eikä tanssittu yhdessä mitään hidasta sillon. Eikä me olla naimisissakaan, että ois mitään yhteistä häävalssia/laulua sitäkään kautta valittu. Mutta silti mulle heti tuli mieleen tää biisi... Kuka pysäyttäisi kellot? (En osaa laittaa videota tänne, mutta tosta linkistä sen kuulee! :))

Tämä biisi koska kun me tavattiin, niin mun muru asui ruotsissa. Kokonainen vuosi elettiin kaukosuhteessa heti suhteen alkumetreillä, ja järki sanoi, että eihän se oo mahdollista, mutta me rakastuttiin! :) Mä kirjotin joskus muruselleni tän biisin sanat kirjeeseen, ja niinhän se oli, että kun hän oli täällä aika jouksi aivan liian nopeaan ja kun oltiin erossa tuntui että aika kulki niin hitaasti ja laskettiin päiviä millon taas nähdään! Kyllähän me aika useesti nähtiin, mutta olihan se rankkaa... Joskus oon miettinyt, että oiskohan tommoseen kaukosuhteeseen alkanut myöhemmin...? Sillon sitä oli niin nuori ja tulisesti rakastunut. Vaan se on kestänyt, yhä ollaan yhdessä 12-vuoden jälkeen ja paljon ollaan keritty yhdessä kokea! Ollaan menty ylämäkiä ja alamäkiä, mutta tässä me ollaan edelleen, yhdessä! Ja mä en vaihtais päivääkään pois! <3

Tähän ei nyt just oo paljon lisättävää... Tiedättekö, olen onnellinen! :)

-Heini-

Ps. Kuvat nappasin netistä, kun ei tähän nyt ollut mitään omia... Lupaan parantaa tapani! :D