Syysloma on ohi, se meni kun siivillä. Me nautittiin kotona olosta, toistemme seurasta, ystävistä, olemisesta ja menemisestä... Missään reissussa ei siis oltu, kotosalla vaan, ja päiväseltään vierailtiin muutaman ystävän luona.
Nyt arkeen paluu maistuu puulta, ei oikeen huvita mikään... Miten se näin meni, mä kun luulin, että nauttisin taas näistä aamupäivistä, kun esikoinen on eskarissa ja on rauhallisempaa... Mutta se kääntyikin niin, että pienimmäisen rytmi on aivan sekasin ja se nukkuu juuri, kun pitäis hakea esikoista eskarista, joten koko aamupäivä menee siihen, että odottelen, että pienin menee nukkumaan, sitten pikainen nukutus ja äkkiä ruokaa laittamaan, syödään ja sitten kävellen hakemaan eskarilaista, ja kun päästään kotiin pienin herää! Ja siinä välissä keskimmäinen vaan kiukuttelee, kun on niin yksinäinen, kun leikkikaveri ei oo kotona!
Kaksi vanhempaa eivät ole olleet näin alahtelevaisia rytminsä kanssa, tämä pienimmäinen on ollut aina hankalampi. Sitä oikeaa unirytmiä ei vaan tunnu löytyvän, vaikka ikää on jo reilusti yli vuoden!
Tänään mun piti ommella, mutta siittäkään ei sitten tullut mitään, en kerinnyt kun alottaa ja sit piti lähtee nukutus puuhiin. :( Viime aikoina ompelu inspis on ollut ihan kadoksissa, ja kun sen löytää ei kerkee ommella, kurjaa!
Piha saatiin ainakin talvikuntoon viikonloppuna, että mun puolesta talvi saa tulla!
Tämän lintusen sain ommeltua ajat sitten, mutta en saanut sitä häkkiin hienosti, aina se kellahti kumolleen, joten se sai muutta ulos portaille...
...tämän enkelin kaveriksi. Tervetuloa meille, ne toivottavat saapuville vieraille!
-Heini-
4 kommenttia:
Mukava oli palata arkeen, murehdin kans eskarilaisen lähtöjä, mutta ihan hyvillä mielin on nyt kolmena aamuna sinne lähtenyt! Jee!
Tais tulla jo ihan ikävä sinne :)
Ihanat ompelukset, meinaatko malttaa ulos jättää :)
Meillä kanssa eskarilainen on ollut innoissaan, eskarin jatkumisesta. :)
Kiitos, enkeli on valmistunut viime talvena, ja mokasin jalkojen kanssa... Väritin kengät vesiliukoisella tussilla, ajattelin, että ei enkeli veteen joudu. Mutta mutta kunikas ollakkaan, pienimmäisemme, imeskeli enkeli paran jalkoja, jolloin kengät olivat pillalla, ihan sotkuiset! Siksi se saikin astua kukkaruukkuun, sieltä sen kengät eivät näy. ;)
Ovat kuitenkin katoksen alla, eivät ihan sään armoilla. :)
-Heini-
ihania ompeluksia :) mulla on nuo Callunatkin vielä kaupassa... väsyttää ja veetyttää kokoajan kaikki... huoh.
Ehkä se tästä. Sun kirjotus ainakin piristi!
Ihanaa Anna, jos oon voinut piristää edes vähäsen! <3
-Heini-
Lähetä kommentti