Tätä huonetta on kutsuttu lähinnä kellarihuoneeksi, perhehuoneeksi, oleskeluhuoneeksi ja kakkos olohuoneeksi...
Täällä siis oleskellaan, pelataan, leikitään, touhutaan, ja täällä on myös mun ompelunurkka. :)
Tämä sohva on ihanan pehmeä löhösohva, pitäis vaan ommella siihen se peitto ja iso kasa ihania tyynyjä. Sohvan edessä on vain iso valkoinen lankamatto, ei mitään pöytää. Tämä huone haluttiin jättää avaraksi ja tilavaksi, täällä on lupa leikkiä ja touhuta! :)
Tämän ihanan Amerikan matka-arkun mun vanhammat jätti tänne meille. Sen mun mummi ja ukki on aikanaan löytänyt niiden omakotitalon ulkovarastosta.
Ja nämä ihanuudet ovat myös oikeita aarteita, ja näistä tykkää sekä äiti että lapset! <3 Nukenvaunun on nikkaroinut rakas ukkini, kun mä olin lapsi, ja Volvo merkkisen rekka-auton veljeni on tehnyt aikoinaan koulussa. Mä maalasin molemmat valkoiseksi. :)
Ja sitten vielä tämä kaunis keinutuoli. Keinutuolit ovat ihania, mutta vievät vlitettvasti paljon tilaa, tänne se onneksi mahtui vielä. Tosin en ole vielä varma jääkö se tänne, oikeastaan se onkin vain lainassa. :)
Tässä on tämä mulle niin rakas paikka! Täällä saan levittää kankaat lattialle ihan rauhassa (yleensä ainakin) ja ommella millon vaan...
jolle tällä herralla siis ole mitään sitä vastaan. Hän tykkää tästä pöydästä myös! :D
Tämä hylly on vaan mun aarteille.
Ja tämän aarteen toin mökiltä, siinä oli vanhoja lankoja, mutta vaihdoin ne pitseihin. Niin kaunis!
Siinäpä kurkistus meidän kellarihuoneeseen, kaikille tärkee huone. <3
-Heini-
11 kommenttia:
Sulla on todella ihana tuo sun oma ompelunurkkaus <3 Olen ihan kateellinen ;) Hyvältä näyttää muutenkin! <3
-K-
hitto mistä sä noita aarteita oikein löydät!?!??! mä niiiiin himoitsen kaikkee vanhaa mein mummulasta oulusta mutta en kehtaa vielä niitä tyhjillään oleviakaan sieltä pyydellä :D niin ja oon kahta ihan tavallista puutuolia etsinyt kirppikseltä ja vaikka mistä, mutta ei oo löytyny... meillon vaan tää 100 vuotta vanha mankeli tietokone pöytänä XD
mites se ylihuominen?
Kiitos kiitos tytöt. :)
Anna: En mäkään oo aikasemmin mistään löytänyt, tai viitsinyt keltään pyytää, mutta nyt kun vaihdettiin koteja iskän ja äitin kanssa ne jätti muutaman ihanuuden tänne meille. Ja sitten meidän (mummin) mökki piti tyhjentää nyt tänä kesänä, joten sieltä sain myös muutaman ihanuuden. <3
Sopivaan saumaan saatiin näitä aarteta, kun saatiin isompi kotikin, aiemminhan meille ei ois mahtunutkaan.
Ylihuominen sopii mulle kyllä ihan hyvin, vaikka Jocki ei sitten oo kylläkään kotona, kun sillä on iltavuoro. :)
-Heini-
Aivan ihanalta näyttää kellari..nuo nukenvaunut ja auto, niin nätit :) Ja ompelunurkkaus..ihana! Meillä on yks yhteinen kaveri joka opasti mut tänne sun blogiin ja käyn väliin kurkkimassa :)
- Jonna
Kiitos Jonna. Tervetuloa uudelleenkin kurkkimaan. :)
-Heini-
Så fint ni fått i källaren! Skönt med ett rum var det finns rum att sprida ut sig i, både för stora och små :)
Trevligt att träffa er igen, fast man bor så nära så blir det tydligen inte så ofta. Man har ju så fullt upp tydligen ;0)
Ha det bra och sköt om er!
Kram Nilla
Kutsuvalle ja kodikkaalle näyttää teidän "kellari" :) Ja voi että noita sun vanhoja aarteita, aivan upeita kaikki!
Suloinen tuo hyllykkö <3
moi
Yritän lähettää kommenttia.
Jippii, tämä ehkä lopulta onnistuu;)
Nyt sitten asiaan tuosta arkusta. Se arkku löytyi alunperin Snellmaninkadulta, jossa me asuttiin 1950-luvun puolivälissä. Meitä oli neljä lasta, kun Leena syntyi 1956. Talo lämpesi puilla, joita tuli syksyllä rekallinen, 15-20 kuutiota, luulisin. Talossa oli makuuhuone ja olohuone sekä keittiö, jossa kovilla pakkasilla aamulla oli miinusasteita. Ylellisyyttä oli vesihana ja ulos menevä vesi. Pihan perällä oli siis piharakennus, jossa oli ulkovessa, ei mikään vesiklosetti, talvella pakkasta- huh huh, puuliiteri, jossa oli myös erillinen huone joka olisi voinut olla vaikka hevostalli ja lisäksi huoneen ja keittiön asumus. Arkku oli siis siellä talliosassa ja jotain perunoita tai muuta siellä oli säilytetty ja isoukki ja -mummi sen sieltä pelasti. Mun muistin mukaan pappa, isomummin isä, oli uusinut siihen lahonneen pohjan-pappa on muuten tehnyt sen karmean kaseripeilin edessä olevan pöydän(peili on karmea ei pöytä).
Sitten arkku muutti 1963 Poppelitielle, kun isot olivat rakentaneet uuden talon. Mutta jostain syystä se ei mahtunut talon kalustukseen, vaan joutui uuden autotallin nurkkaan. Talossa oli muuten neljä makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja ruokailunurkkaus, saunaosasto ja vain yksi wc. No sieltä autotallista mummi(pikku) sitten keksi arkun ja tuon minä haluaisin. Silloin arkussa oli kaikkia auton varaosia, isoukilla oli kuorma-auto, ja sitten kunnostamaan. Ruosteiset pintapellit saivat ruskean värin ja helat maalasin mustiksi. Sitten vielä puuosat lakkapinnan. Tämä tapahtui noin vuonna 1972, jolloin arkku oli ollut meillä lähes 20 vuotta, nyt jo yli 50 vuotta. Voisi siis sanoa, että mummin ansiosta tai ehkä molempien, arkku on saanut olla kanssamme nämä vuosikymmenet ja saa jatkaa omaa eloaan.
Ukki
Kiitos kaikista ihanista kommenteista! <3
Hyvä iskä, hyvä!!! Nyt onnistuu kommentoiminen! ;)
Ja kiitos, kun kerroit lisää arkun tarinaa. Kauan se on jo meidän perheessä kulkenutkin, kenelleköhän se mahtaa siirtyä meidän jälkeen? :)
Eihän se peili nyt karmea ole (en kai niin kirjottanut?), ei vaan meidän tyylinen... Harkinnassa on laittaa peili siittä mökiltä tuodusta ikkunasta siihen samaan paikkaan, sopis niin hyvin se vanha ikkunapoka sen vanhan pöydän kanssa! Ja sitäkään en muuten tiennyt, että pappa on tehnyt sen pöydän! :O Nyt rakstan sitä ihanaa pöytää vielä enemmän! <3
-Heini-
Lähetä kommentti