Hiljaisuutta...

Niinkun ootte ehkä huomannut täällä päässä on hiljasta... Tai totuus on, että elämää on vähän liikaakin! Lapset, koiranpentu, auringonpaiste, ulkoilua, kuravaatteita ja kumppareita, pukemista ja riisumista, hiekkaa lattioilla, sormenjälkiä ikkunoissa, koiran karvoja lattioilla, kokkaamista, siivoamista, pesemistä, pyykkäämistä ja leikkimistä... Siinä mun elämää tällä hetkellä! Koiruus vie niin paljon aikaa, että joku asia on aina tekemättä, ja toisaalta tuntuu, että mulla ei ole aikaa koiralle ollenkaan. Nyt olis parit kädet lisää tarpeen!

Elämää talossa siis on, mutta ei mitään kertomisen arvoista... Pelkkää kaaosta! Kun aloitin blogin, ajattelin sen kertovan meidän elämästä, mutta lähinnä myös tämän kodin muuttumisesta meidän unelmien kodiksi... Hmm, no kovin paljoa täällä ei ole tapahtunut, kaikki muutokset on tapahtunut vaan lähinnä sisustamalla, ja senkin tuntuu olevan ihan puolitiessään (varsinkin nyt tuntuu siltä, kun matot on siirretty syrjään koiran takia, samoin kaikki sohva tyynyt ja peitot ja kotona vallitsee muutenkin jatkuva kaaos)... Remonttia ei oo paljoa tehty, eikä sitä oo luvassakaan, valitettavasti... No, ensinäkin rahat ei riitä mitenkään remonttiin, kun olen kotona lasten kanssa. Eikä me oikeen oo jaksettukkaan alottaa mitään uutta. Nyt kun on tuo koiranpentu, on aivan turha edes alottaa mitään remonttia, kun se olis sitten pian tuhottu... On aika villi tapaus se meidän koiruli!
Sisäkattojen maalauksesta oon haaveillut. Josko sen viitsisi kesällä toteuttaa, niihin kun tuo koira ei ainakaan pääse käsiksi! ;) Ja sitten vois seuraavaksi ehkä hiljalleen remontoida yhden makuuhuoneen kerralaan, tai käytäväkin tarvis kipeesti uutta tapettia, tai panelia... Ja portaisiin haluisin valkoisen maalipinnan, talo pitäis maalata ulkoakin ja kellari... Lista on loputon, mutta onhan meillä onneksi koko loppu elämä aikaa! :)

Tässä ois nyt kuvaa keittiöstä, siellä kun vähän maalailtiin sentään kesällä... Ensin se näytti tältä. Tämä seinä tytön takana on avattu, takana on olohuone...

Ja tässä kuvassa näkyy keittiön paneli maalattuna, eli sama seinä toisesta suunnasta, olohuoneen puolelta kuvattuna.

Niin, mutta asia miksi aloin tästä selittää on se, että oon harkinnut uudelleen koko blogin jäihin laittamista, koska blogista ei tosiaan sitten tullutkaan ihan sitä mitä olin ajatellut... Tai on se sitä, juurikin sitä, mutta kotona vaan ei tapahdu siihen tahtiin, kun olin ajatellut, ja toivonut.
Mutta nyt kun oon asiaa aikani pohdiskellut oon tullut siihen tulokseen, että jatkan edelleen blogia. Te jotka käytte lukemassa ja kommentoimassa, ootte rakkaita, ja teette tästä kaiken tän arvosta! Kiitos! ;)
Ja toisaalta, tää antaa mulle itselle myös paljon. Mä oon aina ollut päiväkirjaihminen, rakastanut kirjottamista! Aikuisena en enää oo kirjottanut päiväkirjoja, paitsi jokaisen raskauden aikan (niitä on muuten hauskaa lukea jälkeenpäin!), mutta tää on nyt vähän niinkun päiväkirja, vaikka enhän tänne mitään salaisuuksia paljasteta, mutta tänne saan kuitenkin kirjotella omia juttujani. :) Eli jatkan tätä ihan sillä periaatteella, että postailen, kun siltä tuntuu... Voin kirjotella kerran viikossa, tai kerran kuussa, mutta en aio ottaa asiasta paineita.

Nyt kun kevät etenee vauhdilla me ollaan suurin osa päivästä ulkona, ja kun piha tuosta vielä vähän kuivaa, ja ilmat hieman lämpenee, me lähestulkoon asumme ulkona.
Hiekkalaatikko on meidän olohuone kesällä, siellä istumme aamusta iltaan, pyörähdetään vaan välillä sisällä syömässä. :)

Kuvia omalta hiekkalaatikolta viimekesänä! <3


Kaikista ihanista retkistä, uimarannoista ja leikkipuistoista en viitsi edes mainita... Voi, kun odotan kesää! :)Eli kesällä tuskin tulee postailtua senkään vertaa, mutta ehkä palaan syksyllä uusien ideoiden kanssa, ja täynnä taas uutta intoa... Sen näyttää vaan aika. :)

Mutta pysyn linjoilla, ja eihän sitä tiedä, voi olla että suraava postaus tuleekin jo huomenna... :) Ihanaa kevättä ja kesän odottelua!

-Heini-

Ps. Arvonta täällä ihanassa blogissa!