lauantai 12. helmikuuta 2011

Huhuu, täällä taas! :)

Niin meni joulu ja vaihtui vuosi täydellisessä hiljaiselossa täällä blogistaniassa mun osaltani... Oon mä käynyt teidän blogeja lueskelemassa, mutta en oo juurikaan kommentteja jättänyt. Omassa blogissa en oo oikeestaan edes käynyt.


Elämä on hieman tasaantunut täällä... Vaikka eihän kaikki ihan helppoa ole, ja elämä on kyllä koetellut viime aikoina. Mutta nyt mulla on semmonen olo, että asiat selviää tavalla tai toisella, ja mä selviän näistä elämän vastoinkäymisistä.


Mitään uutta innostavaa mulla ei oo teille esitellä, sillä myös ompelukone on saanut viettää pitkää lomaa. Kaksi enkeliä olen joulun jälkeen ommellut, yhden hyvänyönenkelin kastelahjaksi kummipoikamme ristiäisiin, ja yhden rakkausenkelin häälahjaksi. Niistä ei valitettavasti tullut otettua kuvia, joten en voi niitä teille esitellä, vaikka mielelläni olisin sen tehnyt. Taisi muuten kamerakin lomailla koko tämän ajan...

Sisustus rintamalla on eletty yhtä hiljaista eloa, kun muillakin "luovilla" aluella, mutta odottelen, että tässä kevään aikana mulle puhkeais oikeen sisustus vimma taas. :D
Mielessä on kymmenittäin asioita, joita hluaisin tehdä... Keittiössä pientä pintaremppaa, tapiseerausta huoneessa jos toisessakin, maalaus projekteja ym... Pari tilkkupeittoa on keskeneräisenä ompelupöydällä levällään, joten ne ois kiva saada valmiikis.

Suurin murheenkryyni sisustus rintamalla on meidän sohva... Se on nyt valitettavasti niin, että siittä olis aika luopua, koska pian se hajoaa käsiin (lue jonkun persauksien alle)! Ihanahan ois kärrätä vanha rikkinäinen pois ja marssia huonekaluliikkeeseen ostamaan uusi, mutta mutta.... Kukahan sen sitten maksaisi??? Minäkö mun kotiäidin "palkalla"? Vaiko joku joka välttämättä haluaisi tukea meidän kodin uudistumista? Hmm, no kotiäidin "palkalla" ei ostella uusia sohvia, enkä mä haluis meille ostaa mitää "halpaa" tilapäisratkaisua, niin pärjäämme toistaiseksi tällä puolikis syödyllä ja kasaan painuneella. :)
Olen siis peittänyt puoliksi syödyt istuintyynyt tilkkupeitolla, ja ulkoisesti se näyttää ihan hyvältä kyllä pienen hetken, mutta eihän ne peitot pysy siellä sohvan suojana sitten hetkeäkään meidän perheessä... Millon joku lapsista hyppii sohvalla, ja millon joku haluaa torkkuessaan vetästä ne sohvanpäälyspeitot päälleen peitoksi, tai millon niitä käytetään vetovälineenä esim. pikkusiskon perässä vetämiseen, tai muuhun yhtä luovaan. Joten suoristelen niitä tilkkupeittoja noin 20-200 kertaa per päivä, ja mietin mihin kaikkeen muuhun voisin käyttää sen ajan päivästä, jos meillä olis ehjä sohva. Ja kaiken tämän lisäksi asian, siis sohvan rikkinäisyyden, kyllä huomaa istuessaan juuri tuolle koiran syömälle paikalle, kun pylly tuntuu vajoavan noin puolisen metriä alaspäin... :D

Mutta tarkoitus ei ollut ollenkaan vuodattaa sohvasta näin pitkää kertomusta. Vaan tulla vaan ilmottelemaant teille, että täällä ollaan vielä hengissä, ja ehkä palailemassa blogistaniaan. Mitään en lupaa, mutta aion taas kevään tullen yrittää... Tää on kuitenkin ollut mulle se paikka, jossa saan hehkutella arjen pikku iloja ja toisaalta joskus purkaa niitä arjen kiukutuksiakin. Mutta koska aloitin tämän hyvänmielen blogina haluan sen sellaisena pitää, ja kun oma mieli kävi elämän haasteiden myötä alamaissa, niin halusin pitää totaallisen preikin. Jatkossa kirjoitan, kun tulee se fiilis, ja kun tulee niitä pieniä iloja ja valonpilkahduksia.


Elämän vuoristoradalla ajellen toivottelen kaikille teille niin kaunista kevättalvea ja iloisia päiviä! "Nähdään"! <3

-Heini-

6 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Toivotan sinulle niitä aurinkoisia pilkahduksia paljon elämään! Näin keväällä niitä varmasti tuleekin! :)

malla kirjoitti...

Kiva että oot palannu!!<3
Pian se kevät koittaa aurinkoineen ja linnunlauluineen...niitä ootellessa mietitään yhessä lämpöisiä ajatuksia!

Kirsi kirjoitti...

Villa Honkasalon kautta tänne tupsahdin..Kauniisti kirjoitit,minäkin uskon tuon kevätauringon piristävään voimaan
joten niitä aurinkoisia pilkahduksia minäkin sinulle toivon :)

Nilla kirjoitti...

Roligt att du är tillbaka <3 Och jag kan mer än gärna ta bild av ängeln :D Bara jag får min egen dator att fungera! Ängeln sitter så fint i vårat vitrinskåp och blickar ut över oss.

Soffor är alltid ett gissel, dyrt och svårt att hitta den perfekta! Den som vi har nu så gillar jag faktiskt än ;) Fast man får tvätta den med jämna mellanrum.

Kram <3

Anna kirjoitti...

Voi ihanaa kun olet takas ja saa sun juttujas lueskella :) Mullon sulle myös ikäviä uutisia... Heitettiin perjantaina tuon miekkosen vanha sohva suoraa kaatopaikalle kun sille ei löytyny ostajaa :( Olisin toki roudannu sen teille jos olisin tienny. Väriltään se oli tummanharmaa, kaikki päälliset pestäviä... Perhana kun en tajunnu :(

heini kirjoitti...

Kiitoksia kaikille ihanista kommenteista! <3

Kirsi: Kiva kun kävit tutustumassa, olet tervetullut toistekkin. :)

Nilla: Kyllä mulla on aika selvä kuva päässä minkälaisen sohvan haluan sitten joskus... Mutta vielä meillä ei ois uuteen sohvaan varaa, ja toisaalta jos oiskin, niin uskaltaisinko nyt just ostaa uutta... Tuskin, koska jos Dino söis sen uudenkin, niin meillä ei ois koiraa enään! Siispä tyydymme toistaiseski tähän, ja verhoamme sen niillä peitoilla. :D

Anna: Harmillinen juttu se sohva! :-/

-Heini-