torstai 18. marraskuuta 2010

Hiljaisuutta, haikeutta... silti haaveita...

Juuh, nyt on oikeasti käynyt näin... Blogi on elänyt hiljaiseloa jo pitkään, yritin tsempata... Ei onnistu. Mieli on haikea, tää oli se mun juttu, mutta miksi sekään ei enään saa mua innostumaan, jaksamaan?

Kaikki mun elämässä elää hiljaiseloa, mitään ei tapahdu. En oo jaksanut ommella, en touhuta, en olla pirteä.Oon odottanut sitä kipinää, joka mussa syttyy aina ennen joulua. Joulutusta ei oo tullut, kipinä ei ole syttynyt... Ei ainakaan vielä.
Yhtään jouluvaloa, en oo vielä laittanut. Joululahjoja en oo vielä ostanut, en edes suunnitellut... Tai edes lasten kalenteria, kiirus tulee sen kanssa.

En oo edes jaksanut kommentoida teidän blogeissa, anteeksi siittä. Vierailen kyllä, mutta kommentointi on jäänyt vähemmälle.

Vielä en sulje blogia (vieläkään), vaikka voi olla, että tulee tosi pitkä tauko, lisää hiljaiseloa... Tai sitten ei.

Toivon, että tää tästä taas tasaantuu, ja jaksan taas innostua kaikesta kauniista ja mulle tärkeästä. Löydän sen kipinän, ja jaksan ommella kaikki keskeneräiset ompelukset ja aloittaa monta ihanaa uutta. Toivon, että voin taas alkaa nauttia tästä, joka oli mulle niin tärkeä iso juttu!

Ehkä se kipinä vielä syttyy tässä joulun alla tai ehkä kevät auringon kimallellessa hangilla, ehkä kaikki kaunis sitten tuntuu vielä kauniimmalle. En tiedä, aika sen näyttää... Voin vain odottaa.

Kaikki tuntuu vaikealle ja raskaalle. Tuntuu, että haluaisin vain vetäytyä pieneen kuplaan maailman ulkopuolella kaikken rakkaimpieni kanssa... Haluaisin olla rakastettu, haluaisin rakstaa. Haluaisn keskittyä vain niihin tärkeimpiin, rakkaimpiin. Haluaisin, että kaikki minulle tärkeät ihmiset saisivat olla onnellisia, ja elää terveenä. Mutta elämä koettelee, ja aina kaikki ei mene, niikun toivoisi, ei edes melkeen niin...

Mutta en toki ole unohtanut sitä kaikkea ihanaa, mitä mulla on... Omat lapset ovat aina ne, jotka saavat hymyilemään,ja hyvälle tuulelle! On mulla ihana perhe, rakas mies! Olen kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä minulla on. Asiat eivät ole ollenkaan huonosti... Olen ehkä vain hieman väsynyt. Elämä on heittänyt pari yllättävää korttia, joiden kanssa on opeteltava elämään. Mutta uskon asioiden kääntyvän parempaan, oikeasti uskon niin, toivon niin! :)

Haluan toivottaa teille kaikille lukijoille lempeää, hauskaa, heleää, iloista, yllätyksellistä ja rauhallista joulun odottelua.
Voi olla, että palaankin hyvin pian takaisin täynnä jouluintoa ja iloa... Voi olla, että tauko on pidempi. Mutta edelleen seuraan teidän ihania blogeja, jotka muuten saavat aina hyvälle tuulelle! Ja jään odottelemaan joulukipinää. ;)

-Heini-

Ps. Pahoittelen, että en oo voinut liittää pitkään tekstiin ihania kuvia. Meillä tietokone rikki ja huollossa, joten vahalta koneelta kirjottelen.

11 kommenttia:

pampula kirjoitti...

Voimia ja halauksia Heini :)

Itsellä on vähän samankaltaisia ajatuksia. Blogista tuli ihan liikaa riippakivi, jota vaan täytyy päivittää. Sen puoleen olen nyt jättänyt koko blogin rauhaan ja kirjottanu sitten kun oikeesti siltä tuntuu. Ja itsekkään en ole pahemmin kommentoinut vaan selannut blogeja läpi mutta huomaatkos, tämä kirjoitus herätti ajatuksia ja oli ihan pakko kommentoida :)

Itse olen ottanut joulun kannalta asenteen `ei stressiä`, mitään ei tartte tehdä jossei siltä tunnu ja nythän on vasta marraskuu ;)

Nautit vaan niistä asioista mitkä tällä hetkellä tuntuu tärkeiltä ja oleellisilta. Se olis tosi huippua jos vois vaan unohtaa turhan suorittamisen ja tunteen, että on pakko tehdä sitä ja tätä. NAutitaan vaan hetkistä ja elämästä :)

Iloista vkonloppua!

Marianne kirjoitti...

Mitähän ikävää siellä on sattunut, voi kurjuus! Onpa se sitten mitä tahansa, niin voimia kovasti ja halauksia :)
Jaksamme odottaa kyllä bloggauksiasi, kirjoita sitten, kun se hyvältä tuntuu!!
Aurinkoista viikonloppua toivottelen <3

jenni kirjoitti...

Voimia ja jaksamista Heini!

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Jaksamisia ja lämpöisiä ajatuksia! ♥

Riitta kirjoitti...

Voimia sinulle! Kaikella on aikansa: Kyllä se joulu tulee ilman suunnitteluakin, joskus asiat vaan menee toisenlaiseen järjestykseen!
Leppoisaa viikonloppua sinulle :)

Anonyymi kirjoitti...

Hui, tässähän ihan pelästyy. Toivottavasti kaikki on kunnossa! Jaksamista!

Merja

Pauliina kirjoitti...

Halauksia ja voimia Heini sinulle! Aina ei tarvitse jaksaa ja varsinkaan, kun elämä heittelee.. Mutta kyllä se aurinko pian paistaa taas ja huomaat, mikä tarkoitus tällä kaikella nyt oikein olikaan.. uskon ja toivon niin :)

Miia kirjoitti...

Voi Heini, toivon sinulle ja läheisillesi kaikkea hyvää. Toivon, että pian kirkastuu ja palaat taas niiden sinulle tärkeiden asioiden pariin hyvillä mielin. Ei blogista niinkään väliksi (se ei ole elämässä niin tärkeä asia), mutta se, että nauttisit vaikkapa ompelusta tai ylipäätään kauniista asioista ja tuntisit olisi innostuneeksi taas. Sitä minä sinulle toivon. "Nähdään"!

Anna kirjoitti...

Voi rakas <3 Sä tarvit nyt piristystä, mä tuun käymään lähipäivinä. Ihan yksin, niin mennään kahville/teelle jonnekin ja jutellaan <3 On kovasti ikävä sua! Tekstaa miten kahville pääsisit. Oon tän vkon vielä saikulla, voisin piipahtaa päivälläkin, jos kultainen miehesi on vaan kotona että pääset ulos :)

Nonnukka kirjoitti...

Mitenkähän mulla ei taaskaan näkynyt sun päivitys..hmm..voi, elämä tosiaan on niin arvaamaton..koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Se on tullut kans huomattua viimisen vuoden aikana. Elämä koettelee väliin ja todella rankalla kädellä.. Voimia kovasti sulle toivotan ja lähetän hippusellisen joulumieltä jospa se saisi mielen pirteämmäksi. Voimahaleja!

sanna kirjoitti...

Kuulostaa tutulta! Mulla on usein syksyisin veto pois...vasta joulun lähestyessä virkun. Viime syksy ja tämä syksy on ollu onneksi pirteempiä, johtuneeko D-vitamiinin syönnistä tai mistä lie. :) Voimia sulle! Toivottavasti joulun lähestyminen antaa piristystä ja iloa! Kysyit blogissani, voisko pitsimattoa tilata multa, niin voi. Laita mulle sähköpostia siitä, niin keskustellaan siellä siitä lisää. :) Osoite on toukokalliolla@hotmail.fi

Lämmin halaus ja ihania talvipäiviä! <3
Sanna